Tämä blogi muuttaa!!

Blogi jatkaa osoitteessa http://geekisthenew-black.blogspot.com/

19.10.2009

Duplicity

Elokuvasta ei oikein voi sanoa mitään paljastamatta juonta, ja sitä ei kannata paljastaa koska siinä piilee koko leffan juju.

Leffan on ohjannut Tony Gilroy, mies on kynäillyt mm. leffat State of Play, Michael Clayton (jonka myös ohjasi) ja Bourne-trilogian. Kyseessä on siis käänteitä vilisevä konnatarina maustettuna pienellä romanttisella tarinalla.

Ray Koval (Clive Owen) on MI-6:n agentti joka törmää CIA-kollegaansa Claire Stenwickiin (Julia Roberts) Dubaissa ja ihastuu päätä pahkaa. Harmi vaan että Clairella on mielessä työnsä ja niinpä Koval löytää itsensä pinteestä.

Samanaikaisesti suuryritykset kamppailevat markkinoillaan ja vakoilu sekä vastavakoilu ovat voimissaan. Tässä valehtelun kierteessä ja firman egojen pönkittämisessä voisi olla mahdollisuus myös ulkopuolisen kerätä potti omaan taskuunsa...

Kyseessä on siis konnatarina joka sisältää niin montaa lankaa ettei meinaa perässä pysyä, välillä takaumat selventävät juonikuviota mutta silti takaraivossa paukuttaa ajatus että ei tämä nyt kuitenkaan mene niinkuin luulen.



Kilpailevien suuryritysten johtajajina hääräävät aivan loistavat Tom Wilkinson ja Paul Giamatti. Elokuvan alun käsirysykohtaus jossa nämä liikemiehet pistävät lätyn lätisemään on hillittömän hauska.
Julia Robertsin ja Clive Owenin välistä kemiaa on mukava katsoa, pariskunnalla synkkaa hyvin vaikka aina ei itse tiedäkään huijaako jompi kumpi toista vai ei.

Duplicity on viihdyttävä leffa jonka parissa aika meni nopeasti; käsikirjoitus on hieman hajanainen mutta se pitää mielenkiinnon yllä. Leffa huokuu vanhan maailman konnatarinoiden tuntua ja tarjoaa sujuvan parituntisen kenelle tahansa.


2 hihkaisua:

Paivi kirjoitti...

Minä tykkäsin tästä tosi paljon :) Se alun Giamatti - Wilkinson -kohtaus on ihan klassikkoainesta!

Minusta on ihana tulla katsojana höynäytetyksi, ja tässä elokuvassa tulin. Vaikka kuinka ne monet juonenkäänteet vihjasivat muuttuvista olosuhteista, en siltikään osannut odottaa ihan sellaista loppuratkaisua. Owen ja Roberts olivat myös ihana sexyjä rooleissaan - Owenia katsoo ihan mielellään missä vaan ja Robertskaan ei ärsyttänyt ;-)

Mikaela kirjoitti...

Olen joskus tehnyt Top5 -tappelut ja tuo Giamatti-Wilkinson olisi päässyt kyllä melkoisen kärkeen, se oli ihan hulvatonta! Pidin paitsi näppärän rennosta fiiliksestä leffassa niin myös juuri siitä pääparin kemiasta, heillä synkkasi tosi hyvin ;O)